Marko Kilpi on Maija Aunion kanssa poliisin posttraumatyöpajan vetoryhmän jäseniä. Porukassa on monta upeaa ihmistä auttamassa kollegoita vaikeissa tilanteissa, joita he ovat työssään kohdanneet.

Toiminta on saanut alkunsa komisario Juha Järvelinin ja ylikonstaapeli Pasi Härkösen toimesta. Pasi oli ensimmäisiä poliiseja, jotka joutuivat astumaan sisään palavaan Kauhajoen soppakouluun. Moni menetti sinä päivänä henkensä, moni menetti jotain sielustaan.

Juha ja Pasi tulivat tapauksen jälkeen siihen tulokseen, että jälkihoitoa ei ollut tarjolla riittävästi, eikä se vastannut niitä vaatimuksia, mitä yhtäkkiä oli yhteiskunnassa tullut vastaan. Juha ja Pasi saivat tietää ameriikanihmeestä – Roger Solomonista, psykologista ja terapeutista, joka oli tehnyt poliisin kanssa töitä jo -70 luvulta saakka. Juha ja Pasi pakkasivat kassinsa ja lähtivät Rogeria tapaamaan. Ja loppu on historiaa.

Tässä kohtaa on oivallinen hetki kiittää Juhaa ja Pasia. Ilman teidän uurastusta ja uhrautuvaa työtä moni poliisi olisi edelleenkin liian paljon rikki.

On aina yhtä maaginen tilanne, kun parikymmentä toisilleen tuntematonta poliisia kokoontuu syrjäiseen paikkaan, samaan huoneeseen. Ovet sulkeutuvat ja tarinan alkavat. Kuka olet, mistä tulet ja millainen tapaus on sinut tuonut tänne? Pian on jälleen se aika vuodesta…